Miten minusta tuli kielialan yrittäjä

Tänään vietetään yrittäjän päivää, ja sen kunniaksi ajattelin jakaa oman yrittäjätarinani. Tarina on pitkä ja poukkoileva, ja vasta sen loppupuolella päästään yrittäjyyteen. Jos siis kaipaat suoraviivaista yrittäjyystarinaa, sellaista ei nyt ole luvassa.

Minulta kysytään usein neuvoa, miten voi alkaa kääntäjäksi tai oikolukijaksi. Tässä kerron oman polkuni, mutta minulla on luonnoksissa myös yleisempi postaus, jossa annan vinkkejä alalle haluaville. Tästä lisää myöhemmin.

Mennään sitten asiaan, muutaman mutkan kautta. Ei nimittäin ole mitenkään itsestään selvää, että kirjoittelen tätä blogia yrittäjänä ja kielialan ammattilaisena. Matkan varrelle on mahtunut paljon sattumia ja mielenmuutoksia.

Ensin järkytän sinua hieman. En ole aina pitänyt pilkunviilauksesta enkä edes suomen kielestä. Jo alakoulussa rakastuin vieraisiin kieliin, ja vuosien saatossa olen opiskellut englantia, saksaa, ruotsia, italiaa, ranskaa ja latinaa. Sanomattakin on selvää, että osassa taitoni ovat hyvin alkeelliset.

Rakastin siis vieraita kieliä, ja pidin suomen kieltä itsestään selvänä ja jopa tylsänä. Ovathan vieraat kielet paljon hienompia, vai mitä? Not.

Välivuoden jälkeen Jyväskylään

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen pidin välivuoden, jonka aikana lähdin töihin ulkomaille. Asuin ja työskentelin eräässä viiden tähden bed & breakfast -paikassa Englannin järviseudulla. Vuosi vahvisti ajatuksiani siitä, että halusin opiskella vieraita kieliä.

Hain sekä Jyväskylän että Tampereen yliopistoihin lukemaan englantia. Pääsin molempiin. Valitsin Jyväskylän sillä tieteellisellä perusteella, että pääsykoepäivänä Jyväskylässä paistoi aurinko, ja mieleeni jäi keväinen Seminaarinmäki. Onko mitään kauniimpaa? Tampereella sen sijaan satoi vettä, joten mielikuvat olivat sateisen harmaat.

Jyväskylässä opiskelin siis pääaineena englantia. Sivuaineiksi haalin kaikkea mahdollista: saksaa, italiaa, historiaa, tietotekniikkaa… Tarkoitukseni oli hakea myös pedagogisiin opintoihin, koska halusin opettajaksi. Olin tehnyt lukioaikana ja sen jälkeen muutamia sijaisuuksia, ja opettajuus tuntui turvalliselta valinnalta.

En kuitenkaan ikinä saanut haettua opeopintoihin, ja hyvä niin. Toinen takaraivossa ollut mahdollinen ura liittyi kääntämiseen. Siinähän saisin olla tekemisissä rakkaiden vieraiden kielteni kanssa. Erityisesti minua kiinnosti sellainen hohdokas homma kuin Kaunarit-sarjan tekstittäminen!

Kääntäminen kuitenkin kuulosti jotenkin mystiseltä ja ehkä jopa pelottavalta. Tässä vaiheessa mielsin käännössuunnan ensisijaisesti sellaiseksi, että minun pitäisi kääntää suomesta vieraaseen kieleen päin. Toki se on mahdollista, mutta yleisempää on se, että käännetään omaan äidinkieleen. Se taas kuulosti liian helpolta, koska kaikkihan omaa äidinkieltään osaavat! Not.

Jyväskylässä ei ainakaan silloin voinut opiskella kääntämistä, mutta meillä oli joitain vierasluentoja, joiden aikana kääntäjät kertoivat työstään. Mieleeni jäi erityisesti kaksi asiaa: kääntämistä kannattaa opiskella, ja kääntäjän tärkein kieli on äidinkieli. Olin molemmista eri mieltä. Kaikkihan osaavat kääntää, ja kyllähän nyt se hieno vieras kieli on tärkeämpi! Not.

Jyväskylän aikoina harrastuksiini kuului opintopisteiden keräily. En edes kehtaa kertoa, kuinka paljon ylimääräisiä pisteitä suoritin. Joka tapauksessa jostain työssäoppimisen kurssista sai viisi (5!) opintopistettä ja vielä rahallista tukea yliopistolta. Koska kääntäminen oli jäänyt mieleeni, ajattelin, että työssäoppiminen voisi liittyä jotenkin siihen.

Halusin kurkistaa alan kulissien taakse, ja hain erääseen av-käännöstoimistoon käännöskoordinaattorin apulaiseksi. Ajatus oli, että saisin tutustua käännöstoimintaan sitä kautta. Siihen tehtävään ei kuulemma ollutkaan tarvetta, mutta minua pyydettiin tekemään käännöskoe.

Läpäisin kokeen, ja yhtäkkiä olinkin toimiston järjestämällä ajastuskurssilla ja tekemässä telkkaritekstityksiä. En saanut kääntää Kaunareita, mutta muita kiinnostavia ohjelmia kyllä. Tekeleeni eivät onneksi alussa päätyneet sellaisenaan telkkariin, vaan ne tarkisti aina kokenut ammattilainen, jolta sain arvokasta palautetta.

Tässä vaiheessa aloin tajuta, miten tärkeä äidinkieli kääntäjälle onkaan. Vaikka ymmärtäisi täysin, mitä vieraskielinen lähdeteksti tarkoittaa, se pitää myös osata sanoa luontevasti suomeksi.

Opinnot Jyväskylässä venyivät vuodella, koska kesken gradun kirjoittamisen päätin lähteä vaihtoon Italiaan. Englannin lisäksi opiskelin saksaa ja italiaa, ja kaikkiin kieliin kuului jonkinlainen kohdemaassa oleskelu. Hyödynsin kaikki mahdollisuudet niihin. Italiassa olin kahteen eri otteeseen, Roomassa ja Sienassa.

Vuonna 2015, kun ensimmäiset maisterin paperit olivat kourassa, olin jo ehtinyt tehdä muutaman vuoden käännöstöitä opiskelujen ohessa. Nyt olin ymmärtänyt myös sen, että kääntämistä oikeasti kannattaa opiskella.

Tampereelle käännösopintoihin

Hain erillishaun kautta Tampereelle Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen koulutusohjelmaan, joka näyttäisi yhä olevan olemassa. Koska minulla oli jo niin hyvät pohjatiedot, pääsin suoraan maisterivaiheeseen. Suoritin muutaman perusopintojen kurssin, mutta muuten hyppäsin heti aineopintojen ja syventävien pariin.

Jyväskylän opintopistehaalimisen jälkeen päätin, että nyt kävisin vain pakolliset kurssit kahden vuoden aikana, jotta pääsisin tekemään töitä täyspäiväisesti. Näin teinkin.

Muistan, että Tampereella opiskelu oli todella helppoa, koska opetuskieli oli suomi. Jyväskylässä opiskelin vieraita kieliä, joita opettivat lähinnä natiivit, ja suomalaisetkin opettajat pitivät yleensä tunnit vieraalla kielellä. Vaikka olen kieli-ihminen, joskus aivot kaipaavat lepoa.

Jyväskylän ansiosta kieliopinnot oli jo hoidettu, joten Tampereella kurssini liittyivät kääntämiseen ja suomen kieleen. Erikoistuin lain ja hallinnon kääntämiseen, koska työskentely EU:ssa kiinnosti minua vielä tuossa vaiheessa. En kuitenkaan ole päivääkään sen alan töitä tehnyt, ellei laki- ja rikosohjelmien kääntämistä lasketa.

Valmistuin toista kertaa filosofian maisteriksi vuonna 2017. Olen todella tyytyväinen, että jaksoin jatkaa opintoja. Monelle käännöstoimistolle kriteeriksi riittää vieraiden kielten tutkinto, mutta jos kääntäminen kiinnostaa, suosittelen lämpimästi myös kääntämisen ja erityisesti suomen kielen opintoja.

Alussa oli verokortti

Koska olin yliopistossa yhtäjaksoisesti kahdeksan vuotta, opinnot ja työt luonnollisesti limittyivät. Alussa tein monta vuotta töitä verokortillisena freelancerina. Minulla oli vain yksi asiakas, se nimeltä mainitsematon av-käännöstoimisto, jonne olin mennyt työharjoitteluun ja jonka nimi on sittemmin muuttunut.

Silloin yrittäjyys tuntui kaukaiselta ja jopa pelottavalta asialta. Jos kerran homma hoitui verokortilla, mitäpä sitä turhaan toiminimeä perustamaan. Taisin ajatella, että kirjanpito, verotus ja muut paperityöt olisivat humanistille ylitsepääsemättömän vaikeita. Eivät ole.

Tuossa vaiheessa olisin itse asiassa halunnut työsuhteiseksi in-house-kääntäjäksi, sillä kuukausipalkkaisen työn turvallisuus ja ennakoitavuus houkutteli. En ikinä ehtinyt selvitellä tätä mahdollisuutta tarkemmin, sillä suunnitelmat muuttuivat.

Toiminimi toimintaan

Alkuvuodesta 2017 minusta tuli vihdoin yrittäjä, kun perustin toiminimen. Se kävi muistaakseni helposti, ja samana vuonna verottajalla oli jokin kokeilu, jossa uusille yrittäjille soitettiin pari kertaa vuoden aikana. Soittaja neuvoi, mitä asioita tulevien kuukausien aikana pitäisi huomioida, ja vastasi samalla verotukseen liittyviin kysymyksiin. En tiedä, onko kokeilua jatkettu, mutta siitä jäi hyvä mieli.

Suoraan sanottuna en ihan muista, miksi päätin perustaa toiminimen, koska kuten sanottu, olin pärjännyt verokortillakin. Luulisin sen liittyneen jotenkin verotukseen ja erityisesti siihen, että olin saamassa asiakkaan ulkomailta.

Samoihin aikoihin toiminimen perustamisen kanssa olin nimittäin vaihtanut sen nimeltä mainitsemattoman av-käännöstoimiston erääseen suoratoistojättiin, joka maksoi tekstityksistä paljon paremmin, jos kääntäjä sattui olemaan suoraan sen listoilla. Myöhemmin meidät siirrettiin eri käännöstoimistoille, mutta palkkiot pysyivät samoina ja ovat sittemmin nousseetkin muutamaan otteeseen. (Inflaation perässä ne eivät kuitenkaan ole pysyneet.)

Ensimmäinen ”oikea” asiakas!

Vuonna 2019 sain ensimmäisen niin sanotusti oikean asiakkaani, erään viestintätoimiston. Käännösalalla yleistä on, että toimisto sanelee palkkiot, joihin kääntäjä voi suostua tai olla suostumatta. Palaan tähän kirjoituksen lopussa. Nyt sain ensimmäistä kertaa itse päättää, mitä laskuttaisin.

Yhteistyöni yrityksen kanssa alkoi sattuman ja suhteiden kautta. Firmassa etsittiin kääntäjää, joka tietäisi jotain eräästä urheilulajista ja osaisi tekstittää videoita, sillä kyseessä oli av-käännös. Perhetuttuni sattui olemaan töissä kyseisessä firmassa ja muisti, että Saarahan on kääntäjä, tekstittää työkseen ja on vieläpä seurannut kyseistä lajia lapsesta asti. Kaikki tähdet asettuivat kohdilleen.

Siitä lähtien olen tehnyt firmalle sekä videokäännöksiä että asiatekstikäännöksiä. Yleensä kielisuuntani on englannista suomeen, mutta näissä töissä käännän myös englantiin päin.

Muistan, miten yliopistossa kehotettiin miettimään omia erikoisaloja, joista voisi poikia käännöstöitä. Tietoja voi vahvistaa opiskelemalla jotain sivuaineena tai hyödyntämällä omia harrastuksia. Minä onnistuin muuttamaan mielenkiinnonkohteeni rahaksi. Olen vuosien saatossa kerännyt niin paljon asiantuntemusta, että voin kutsua tätä urheilulajia erikoisalakseni. Se yhdistettynä kääntäjän koulutukseen tekee minusta aika korvaamattoman.

Kääntämisestä ja käännösten tarkistuksesta pilkunviilaukseen

Päätyötäni oli silloin ja on edelleen av-kääntäminen. Kääntämisen lisäksi tarkistan muiden käännöksiä ja annan niistä palautetta.

Av-kääntäminen on sikäli epävarmaa puuhaa, että joskus töitä on enemmän ja joskus vähemmän. Lisäksi aikataulut elävät koko ajan. Jos tuotanto viivästyy, se heijastuu kaikkeen jäljessä tulevaan.

Vaikka tiedän, että työnmäärä vaihtelee ja että jossain vaiheessa taas vilkastuu, vuonna 2019 menin paniikkiin. Töitä oli vähänlaisesti, ja ajattelin, että tässä se nyt oli. Kaikki maailman tv-ohjelmat oli tehty, eikä lisää olisi enää ikinä luvassa.

Päätin, että niitä kuuluisia munia pitäisi nyt alkaa jakaa useampaan koriin. Toisin sanoen halusin hankkia jonkin muun tulovirran kääntämisen lisäksi. Tästä päästään parin mutkan kautta Pilkunviilaamoon.

Kääntämisen puolella tein jo eräänlaista tekstintarkistusta kollegoiden käännösten parissa, vaikka työ eroaakin oikoluvusta aika lailla. Tekstitysten tarkistuksessa keskityn kielenhuollon lisäksi käännöksen ja alkutekstin vastaavuuteen sekä esimerkiksi ajastukseen.

Ajattelin, että voisin laajentaa tätä osaamista oikolukemalla myös alun perin suomen kielellä kirjoitettuja tekstejä. Lisävahvistusta sain siitä, että Tampereella eräs lempikursseistani oli käsitellyt ammattimaista tekstintarkistusta. Sen opeista on ollut paljon hyötyä.

En harmikseni muista, miten keksin nimen Pilkunviilaamo, mutta sen nimisen aputoiminimen rekisteröin jossain vaiheessa oikolukujuttuja varten. Alun perin kohderyhmääni olivat bloggaajat. Olin koukussa moneen blogiin, ja lisäksi olin blogivalmentaja Tiia Konttisen myötä ymmärtänyt, että blogit voivat olla myös tuottoisaa liiketoimintaa.

Ensimmäiset oikolukuasiakkaani olivat nimenomaan bloggaajia, mutta nykyään asiakaskuntani koostuu enimmäkseen erilaisista toimittajista ja sisällöntuottajista. Joskus saan toimeksiantoja ns. maallikoilta, jotka haluavat tarkistuttaa jonkin tärkeän tekstin, mutta yleensä asiakkaani kirjoittavat työkseen.

Verkkokursseista lisätyötä ja -tuloja

Tiia Konttisen innoittamana ymmärsin senkin, että omaa osaamistaan voi tuotteistaa eri tavoin. Kielenhuollon lisäksi päätin alkaa järjestää kielioppiin liittyviä verkkokursseja, joista ajattelin tehdä itselleni passiivisen tulovirran. Aika nopeasti huomasin, että mitään passiivista niissä ei ole, vaan kurssien tekeminen, markkinoiminen ja myyminen on erittäin aktiivista ja aikaa vievää puuhaa.

Vuosien aikana verkkokurssivalikoima on elänyt. Ensimmäinen kurssini ei enää ole myynnissä, vaan sen tilalle on tullut muita, eritasoisille kielenkäyttäjille sopivia kursseja. Vei kauan löytää sopivat kohderyhmät ja suunnitella niille räätälöidyt kurssit.

Kun perustin Pilkunviilaamon, minulla oli kaunis ajatus, että tekisin siihen liittyviä töitä kerran viikossa tai silloin, kun käännöspuolella on hiljaisempaa.

Käytännössä työt jakautuvat sen mukaan, missä minua eniten tarvitaan. Jos tulossa on verkkokurssilanseeraus, kaikki aika ja energia menee sen ja kurssin valmisteluun, jolloin vähennän käännöstöitä. Jos taas kesken on iso käännösprojekti, esimerkiksi kokonainen kausi jotain tv-sarjaa, pitää Pilkunviilaamoon käytettyä aikaa karsia.

🌹Yrittäjyyden ruusut…

Parasta työssäni on sen vaihtelevuus. Kyllästyn helposti, joten minulle sopii se, että välillä voin kääntää ja välillä tehdä Pilkunviilaamoon liittyviä töitä. Plussaa on myös se, että monet projektit ovat melko lyhytkestoisia. Kielentarkistus valmistuu parissa tunnissa, 45-minuuttinen ohjelma parissa päivässä.

Nopeatempoisuuden lisäksi erilaiset projektit ovat erittäin antoisia. Olen saanut kääntää kaikkea lasinpuhalluksesta laatudraamaan. Sekä käännöksissä että kielenhuoltotöissä olen oppinut valtavasti. Jokainen tehty työ kasvattaa asiantuntijuutta kielen suhteen, ja sen lisäksi tekstien sisältö on opettavaista.

Yrittäjyys mahdollistaa sen, että voin tehdä niitä työtehtäviä, joista nautin, ja kieltäytyä sellaisista töistä, joita en halua tehdä. Olen monin eri tavoin voinut muokata työt omaan luonteeseeni sopiviksi.

Rakastan kieliä ja tekstejä, mutta sisällöntuotanto ei ole ominta alaani. Siksi kääntäminen ja tekstintarkistus sopivat minulle täydellisesti, sillä molemmissa käytössäni on alkuteksti, jota saan lähteä työstämään. Olen parempi viilaamaan puolivalmiita tekstejä mahdollisimman täydellisiksi kuin kirjoittamaan niitä alusta asti itse.

En viihdy esillä, joten olen skipannut monet koulutuskutsut, ja käytän mieluummin niihin kuluvan ajan töihin, joiden tekeminen stressaa vähemmän. Verkkokurssieni sisällönkin olen suunnitellut siten, että materiaalit koostuvat joko tekstisisällöstä tai etukäteen nauhoitetuista videoista tai niiden yhdistelmästä. Se tarkoittaa, ettei minun tarvitse esiintyä livenä kameran edessä. Kysymyksiin vastaan mielelläni ja nopeasti, mutta sähköisesti. Olen opiskelijoiden käytettävissä, mutta omilla ehdoillani.

En kaipaa ympärilleni vilkasta työyhteisöä, vaan viihdyn kotitoimistoni rauhassa. Kollegat ovat silti vain parin klikkauksen päässä, sillä meillä on nykyään erilaisia virtuaalisia alustoita, joilla voi keskustella käännösratkaisuista ja saada vertaistukea.

Kuten lähes kaikki yrittäjät, minäkin arvostan sitä, että saan päättää työaikani ja -paikkani. Halutessani voin tehdä töitä mökillä tai lähteä kesken työpäivän hierojalle, kampaajalle tai muille asioille, mikä helpottaa arkea paljon. Voisin korkata työpäiväni kävelyllä ja puistokahveilla tai mennä ruokatunnilla uimaan.

Yleensä kuitenkin aloitan työt viimeistään kahdeksalta. Olen kaikkein tuotteliain aamuisin, joten en voi haaskata hyvää flow’ta aamulenkkeihin. Lisäksi suunnilleen samaan aikaan alkava ja päättyvä työpäivä tuo säännöllisyyttä sisällöllisesti epäsäännölliseen työhön. Ja vaikka en juuri työskentele kahviloissa tai etelän aurinkorannoilla, vapautta tuo pelkästään tieto siitä, että halutessani voisin tehdä niin.

…ja risut 💀

En enää vaihtaisi yrittäjyyttä palkkatöihin, mutta tietenkin siihen liittyy miinuspuoliakin. Tässä niistä muutama:

Näennäisyrittäjyys: Käännösalalla yleistä on niin sanottu näennäisyrittäjyys, jossa työtä tehdään yrittäjänä, mutta tilanne muistuttaa kuitenkin paljon työsuhdetta ilman sen tuomia etuja. Esimerkiksi palkkioiden sanelu toimeksiantajan puolelta ei kuulu vapaaseen yrittäjyyteen.

Paperityöt: Yrittäjyyteen liittyvät paperityöt eivät ole rakettitiedettä, mutta silti niitä on enemmän kuin tavallisella palkansaajalla. Minun kohdallani lisäselviteltävää tuo käännösalan kansainvälisyys. Olen esimerkiksi parhaimmillani tehnyt töitä Suomeen, EU:n alueelle ja Yhdysvaltoihin, mikä on tarkoittanut kolmea erilaista alv-käytäntöä ja luonnollisesti kolminkertaista vaivaa.

Epävarmat tulot: Yrittäjän toimeentulo ei ole millään lailla taattua. Jos ei ole töitä, en saa rahaa. Yhteistyö asiakkaan kanssa voi loppua hetkenä minä hyvänsä, joten varasuunnitelman varasuunnitelmia on hyvä olla. Verkkokurssien tuoma raha riippuu täysin siitä, kuinka monta ihmistä ilmoittautuu mukaan. Lisäksi kaikki lomat ja vapaapäivät maksetaan omasta pussista, mikä pitää ottaa huomioon.

Lomat: Suurin kompastuskiveni yrittäjyydessä on lomien vähäisyys, josta voin osin syyttää itseäni. Olen perunut monia lomia, koska minulle on tarjottu töitä. Tämä liittyy edelliseen kohtaan eli tulojen epävarmuuteen. Jos tiedossa on isot rahat, olen valinnut ne lomailun sijaan, jotta voisin kasata puskuria tiukkojen aikojen varalle.

Suunniteltujen lomien peruuntumista paikkaan ex tempore -lomilla tai yksittäisillä vapaapäivillä, joita pidän silloin, kun työtilanne sen sallii. Olen kuitenkin huomannut, etteivät yllättävät vapaat palauta samalla tavalla kuin ennalta päätetty loma, jossa jo loman odotus tuo iloa. Tässä asiassa minulla on ehdottomasti petrattavaa.

---

Siinä oli pitkä kertomus siitä, miten olen päässyt tähän pisteeseen. Tarina ei ole mitenkään suoraviivainen, mutta harvoinpa ne ovat.

”Päivääkään en vaihtaisi pois” olisi liioittelua, mutta olen erittäin tyytyväinen valintoihini ja tämän hetkiseen tilanteeseeni. Kiitos, kun luit tänne asti! ❤️