
Joskus tekstiin voi lipsahtaa pieniä kielioppivirheitä, jos äidinkielentunneista on ehtinyt vierähtää hetki. Kokosin tähän kirjoitukseen viisi yleistä virhettä, joita kohtaan usein työssäni. Tunnistatko itsesi jostain niistä?
1. Ketjulauseet. Päälauseita ei pääsääntöisesti pitäisi yhdistää pelkän pilkun avulla, koska muuten lauseiden suhteet eivät käy selväksi. Lisää lauseiden väliin pilkku ja alistuskonjunktio (esimerkiksi että, koska, vaikka), rinnastuskonjunktio (esimerkiksi ja, eli, tai, vai, mutta, sillä, vaan) tai piste. Joskus myös kaksoispiste tai puolipiste (;) käyvät, mutta niitä ei kannata viljellä liikaa.
Pitää laittaa jo illalla seuraavan päivän vaatteet valmiiksi, aamulla niitä ei ehdi etsiä.→ Pitää laittaa jo illalla seuraavan päivän vaatteet valmiiksi, koska aamulla niitä ei ehdi etsiä.
Olen siivonnut koko kämpän Marie Kondon oppien mukaan, huomenna vien tavaroita keräykseen.
→ Olen siivonnut koko kämpän Marie Kondon oppien mukaan, ja huomenna vien tavaroita keräykseen.
Juhlahumu sen kuin jatkuu, täytän huomenna 30 vuotta.
→ Juhlahumu sen kuin jatkuu: täytän huomenna 30 vuotta.
2. Pilkku vertailevissa kuin-lauseissa. Kun kuin-sanalla esitetään vertailu, sitä ennen ei yleensä tule pilkkua.
Mieheni laittaa enemmän ruokaa, kuin minä.→ Mieheni laittaa enemmän ruokaa kuin minä.
Päivästä tuli pidempi, kuin osasin odottaa.
→ Päivästä tuli pidempi kuin osasin odottaa.
Aion tänä vuonna kuntoilla enemmän, kuin viime vuonna.
→ Aion tänä vuonna kuntoilla enemmän kuin viime vuonna.
3. Tiettyjen sanojen oikeinkirjoitus. Tietyt sanat äännetään hieman eri tavalla kuin kirjoitetaan, mikä saattaa johtaa kirjoitusvirheisiin.
enään → enääepäillyttää → epäilyttää
erillainen, erinlainen → erilainen
hönppä → hömppä
kolleega → kollega
kumpa → kunpa (MUTTA jompikumpi)
kuullostaa → kuulostaa (HUOM: sipulia kuullotetaan)
naivi → naiivi
niimpä → niinpä
4. Yhdyssanat. Kun peräkkäiset sanat muodostavat merkityskokonaisuuden, ne kirjoitetaan yleensä yhteen. Kattavan tietopaketin yhdyssanoista löydät erillisestä yhdyssana-postauksesta.
kissa ihminen → kissaihminenaamu pala → aamupala
lumi hiutale → lumihiutale Lue myös: 5+1 syytä panostaa blogin kieliasuun
5. Omistusliitteen pois jättäminen. Puhekielessä omistusliite jää usein pois, mutta mikäli tavoittelee huoliteltua yleiskieltä, sitä pitää yhä käyttää.
minun blogi → minun bloginisinun näkemys → sinun näkemyksesi
Monikon ensimmäisessä ja toisessa persoonassa (=me ja te) omistusliitteen voi joskus yleiskielessäkin jättää pois, jos halutaan ilmaista läheistä kuulumista johonkin yhteisöön: Meidän äiti tekee parempaa ruokaa kuin teidän äiti.
Hei,
miksi seuraavassa virkkeessä käytetään pilkkua: ”Olen siivonnut koko kämpän Marie Kondon oppien mukaan, ja huomenna vien tavaroita keräykseen.”?
Hei Maarit, kiitos hyvästä kysymyksestä! Kyseisessä esimerkissä pilkku on valinnainen. Kun yhdistää rinnastuskonjunktiolla kaksi päälausetta, joissa verbi on ensimmäisessä persoonassa, pilkun saa laittaa tai olla laittamatta. Valitsin pilkun selvyyden vuoksi, koska lauseet ovat aika pitkät. Lisätietoa asiasta on Kielitoimiston ohjeesta kohdassa ”Päälauseiden verbit 1. tai 2. persoonassa”: http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/87