Se vähän ymmärrettävämpi yhdyssanapostaus

Aina kun kysyn someseuraajiltani, mikä kielioppiasia heistä tuntuu vaikeimmalta, kaksi vastausta nousee yli muiden: pilkutus ja yhdyssanasäännöt. Tässä postauksessa yritän selittää mahdollisimman selvästi ja yksinkertaisesti, miten perusyhdyssanoja muodostetaan.

Lue myös: Yhteen vai erikseen

Yhdyssanasäännöt: paluu perusasioiden äärelle

Monesti yhdyssanaohjeissa käsitellään pikapikaa se kaikista yleisin yhdyssanatyyppi eli kaksi peräkkäistä perusmuotoista substantiivia, koska sitä pidetään niin helppona asiana, ettei siihen kannata kiinnittää sen kummempaa huomiota. Syyllistyn tähän itsekin.

Juuri se yhdyssanatyyppi pitää kuitenkin selittää tarkemmin, koska se on se palikka, jonka päälle rakennetaan muita yhdyssanasääntöjä. On turha yrittää opetella yhdyssanojen hienouksia ja poikkeuksia, elleivät perusasiat ole selvillä. Lisäksi niin sanotut perusyhdyssanat ovat kaikista yleisimpiä.

Tässä postauksessa haluan palata perusasioiden äärelle ja kertoa kaksi varmaa tärppiä yhdyssanojen muodostukseen. Bonuksena muistutan viivan käytöstä.

Tärppi 1: perusmuotoinen substantiivi + perusmuotoinen substantiivi = yhdyssana

Kun kaksi peräkkäin olevaa perusmuotoista substantiivia muodostavat yhdessä uuden merkityksen, ne kirjoitetaan yleensä yhteen. Perusmuotoinen tarkoittaa, että sanaa ei ole taivutettu. Substantiivit ovat asioita, esineitä ja henkilöitä. Ne voivat viitata konkreettisiin (kivi, pöytä, koira) tai abstrakteihin (rakkaus, elämä, suru) asioihin.

Tässä muutama esimerkki perusmuotoisista sanoista, jotka yksin ja yhdessä tarkoittavat eri asioita.

Olennaista on siis miettiä, muodostavatko sanat yhdessä jonkin uuden merkityskokonaisuuden.

Huomaa, että yhdyssanan jälkimmäistä osaa voi tarvittaessa taivuttaa, ja sana on silti yhdyssana. Esimerkiksi monikossa oleva kellosepät ja omistusmuodossa oleva kultakellon ovat tällä taktiikalla muodostettuja yhdyssanoja.

Muista myös, että sanoja voi olla peräkkäin useampikin. Sama sääntö pätee edelleen: jos perusmuotoiset substantiivit yhdessä muodostavat uuden merkityksen, kyseessä on tavallisesti yhdyssana.

Alla olevissa esimerkeissä olen listannut kunkin sanan määritelmineen allekkain, mutta yleensä moniosaiset yhdyssanat hahmotetaan niin, että alku- tai loppuosa on yhdyssana, johon lisätään lisää tavaraa.

Moni arastelee moniosaisia yhdyssanoja, koska saattaa iskeä epävarmuus, voiko monta sanaa laittaa peräkkäin. Kyllä voi, jos ne muuten täyttävät yhdyssanasäännöt. Esimerkiksi yllä mainitut sanat ovat aivan tavallisia.

Teoriassa sanoja voi laittaa peräkkäin lähes loputtomasti, kuten usein esimerkiksi otettava lentokonesuihkuturbiinimoottoriapumekaanikkoaliupseerioppilas osoittaa. Käytännössä kannattaa kuitenkin miettiä, onko todella pitkä moniosainen yhdyssana aina tarpeen. Jos sana uhkaa venähtää liian pitkäksi, sen voi kokeilla pilkkoa osiin ja muotoilla eri tavalla: mekaanikkoaliupseerioppilas, joka huoltaa lentokoneen suihkuturbiinimoottoreita.

Tärppi 2: osa, joka ei esiinny yksin + toinen sana = yhdyssana

Joskus perusmuotoinen substantiivi on sellainen, että se ei voi esiintyä yksin. Tämä helpottaa asioita, sillä silloin sen on oltava yhdyssanan osa.

Monesti tällaiset sanat loppuvat s- tai r-kirjaimeen, mutta niitä voi olla muitakin. Mieti siis, voiko sanaa käyttää yksin. Jos ei, sen on oltava yhdyssanan osa. Nais yksin ei tarkoita mitään, naisenergia tarkoittaa.

Jos et ole varma, onko sana itsenäinen, sen voi helposti tarkistaa Kielitoimiston sanakirjasta. Hakemalla nais-sanaa ei saa yhtään suoraa osumaa, mutta ehdotetuista hakusanoista huomaa, että kaikki nais-alkuiset sanat kirjoitetaan yhteen. Etä-sanasta puolestaan kerrotaan suoraan, että se on yhdyssanan alkuosa.

Bonustärppi: Älä tunge viivaa joka paikkaan

Perusyhdyssanat muodostetaan yleensä ilman viivaa, vaikka moni yrittääkin lisätä niiden väliin yhdysmerkin, ehkä varmuuden vuoksi. Alla olevat esimerkit valaisevat asiaa.

Voit lukea lisää viivan eli yhdysmerkin käytöstä tästä postauksesta: Pikakertaus: yhdysmerkki ja ajatusviiva.