Se vähän ymmärrettävämpi yhdyssanapostaus

Aina kun kysyn someseuraajiltani, mikä kielioppiasia heistä tuntuu vaikeimmalta, kaksi vastausta nousee yli muiden: pilkutus ja yhdyssanasäännöt. Tässä postauksessa yritän selittää mahdollisimman selvästi ja yksinkertaisesti, miten perusyhdyssanoja muodostetaan.

Yleensä yhdyssanaohjeissa skipataan se kaikista yleisin yhdyssanatyyppi eli kaksi peräkkäistä perusmuotoista substantiivia, koska sitä pidetään niin helppona asiana, ettei siihen kannata kiinnittää sen kummempaa huomiota. Syyllistyn tähän itsekin.

Juuri se yhdyssanatyyppi pitää kuitenkin selittää tarkemmin, koska se on se palikka, jonka päälle rakennetaan muita yhdyssanasääntöjä. On turha yrittää opetella yhdyssanojen hienouksia ja poikkeuksia, elleivät perusasiat ole selvillä. Lisäksi niin sanotut perusyhdyssanat ovat kaikista yleisimpiä.

Tässä postauksessa haluan palata perusasioiden äärelle ja kertoa kaksi varmaa tärppiä yhdyssanojen muodostukseen. Bonuksena muistutan viivan käytöstä.

Tärppi 1: perusmuotoinen substantiivi + perusmuotoinen substantiivi = yhdyssana

Kun kaksi peräkkäin olevaa sanaa muodostavat yhdessä uuden sanan, ne kirjoitetaan yleensä yhteen. Tällöin puhutaan perusmuotoisista tai nominatiivissa olevista substantiiveista. Alla muutama esimerkki sanoista, jotka yksin ja yhdessä tarkoittavat eri asioita.

Olennaista on siis miettiä, muodostavatko sanat yhdessä jonkin uuden merkityskokonaisuuden.

Muista myös, että sanoja voi olla peräkkäin useampikin. Sama sääntö pätee edelleen: jos sanat yhdessä muodostavat uuden käsitteen, kyseessä on tavallisesti yhdyssana.

Alla olevissa esimerkeissä olen listannut kunkin sanan määritelmineen allekkain, mutta yleensä moniosaiset yhdyssanat hahmotetaan niin, että alku- tai loppuosa on yhdyssana, johon lisätään lisää tavaraa. Avainsanatyökalu-sanassa puolestaan yhdistetään kaksi yhdyssanaa: avainsana ja työkalu.

Moni arastelee moniosaisia yhdyssanoja, koska saattaa iskeä epävarmuus, voiko montaa sanaa laittaa peräkkäin. Kyllä voi, jos ne muuten täyttävät yhdyssanasäännöt. Esimerkiksi yllä mainitut sanat ovat aivan tavallisia.

Teoriassa sanoja voi laittaa peräkkäin lähes loputtomasti, kuten usein esimerkiksi otettava lentokonesuihkuturbiinimoottoriapumekaanikkoaliupseerioppilas osoittaa. Käytännössä kannattaa kuitenkin miettiä, onko todella pitkä moniosainen yhdyssana aina tarpeen. Jos sana uhkaa venähtää liian pitkäksi, sen voi kokeilla pilkkoa osiin ja muotoilla eri tavalla: mekaanikkoaliupseerioppilas, joka huoltaa lentokoneen suihkuturbiinimoottoreita.

Tärppi 2: osa, joka ei esiinny yksin + toinen sana = yhdyssana

Joskus perusmuotoinen substantiivi on sellainen, että se ei voi esiintyä yksin. Tämä helpottaa asioita, sillä silloin sen on oltava yhdyssanan osa.

Monesti tällaiset sanat loppuvat s- tai r-kirjaimeen, mutta niitä voi olla muitakin. Mieti siis, voiko sanaa käyttää yksin. Jos ei, sen on oltava yhdyssanan osa. Nais yksin ei tarkoita mitään, naisenergia tarkoittaa.

Jos et ole varma, onko sana itsenäinen, sen voi helposti tarkistaa Kielitoimiston sanakirjasta. Hakemalla nais-sanaa ei saa yhtään suoraa osumaa, mutta ehdotetuista hakusanoista huomaa, että kaikki nais-alkuiset sanat kirjoitetaan yhteen. Etä-sanasta puolestaan kerrotaan suoraan, että se on yhdyssanan alkuosa.

Bonustärppi: Älä tunge viivaa joka paikkaan

Perusyhdyssanat muodostetaan yleensä ilman viivaa, vaikka moni yrittääkin lisätä niiden väliin yhdysmerkin, ehkä varmuuden vuoksi. Alla olevat esimerkit valaisevat asiaa.

Voit lukea lisää viivan eli yhdysmerkin käytöstä tästä postauksesta: Pikakertaus: yhdysmerkki ja ajatusviiva.

Määritelmät on poimittu muokaten Kielitoimiston sanakirjasta ja TEPA-termipankista.

Tässä ymmärrettävät yhdyssanasäännöt, jotka osaamalla pääsee jo pitkälle. Oliko artikkelista apua? Auta kaveria tai bloggaajakollegaa ja jaa postaus heillekin!