Tänään on kansainvälinen äidinkielen päivä. Se on Unescon kehittämä juhlapäivä, jota vietettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2000.
Äidinkieli, tässä kirjoituksessa nimenomaan suomen kieli, herättää aina jonkinlaisia tunteita. Jotkut suhtautuvat siihen välinpitämättömästi, jotkut arvostavasti ja intohimoisesti. Koska luet tätä postausta, kuulut luultavasti jälkimmäiseen joukkoon.
Siitä huolimatta haluan tässä tekstissä pohdiskella kieltä niiden näkökulmasta, jotka eivät ole vielä löytäneet arvostustaan suomen kieltä kohtaan tai jotka pitävät sitä niin itsestäänselvänä, ettei sitä tarvitse opetella.
Äidinkieltä osaa automaattisesti – vai osaako?
Äidinkieltä osaa automaattisesti, tavallaan. Alitajuisesti osaamme yleensä käyttää oikeita muotoja sen kummemmin ajattelematta. Meidän ei esimerkiksi tarvitse miettiä, rakastammeko suklaata vai suklaahan. Suomea vieraana kielenä opiskelevalle asia ei ole näin yksinkertainen.
Osaamme siis käyttää kieltä, mutta ilman syvempää opiskelua emme ymmärrä taustalla olevia sääntöjä ja rakenteita. Oletko joskus yrittänyt selittää suomea opiskelevalle ystävälle tai tutulle, miten verbit taipuvat? Ellet ole perehtynyt verbien taivutuskaavoihin, osaat luultavasti vain sanoa, että noin se vain taipuu.
Olemme myös omaksuneet niin paljon äidinkielemme sanoja, että pystymme vaivatta kommunikoimaan toistemme kanssa. Kukaan ei kuitenkaan voi tietää kaikkia kielen sanoja, koska ensinnäkin niitä tulee koko ajan lisää ja toiseksi on olemassa lukemattomia erikoisalojen sanoja. Tilanne voi olla myös sellainen, että joku hallitsee lähes täydellisesti omalle alalleen ominaisen kielitaidon, mutta yleiskielen suhteen tietämys on kapea.
Nykyään on vielä yleistymässä ilmiö, jossa osataan kyllä puhua, mutta kirjoittaminen tuottaa vaikeuksia. Jos lukemiseen ei ole aikaa tai halua, kirjoitettuun kieleen ei saa tarpeeksi malleja. Silloin tuloksena voi olla tekstejä, jotka aiheuttavat hyväntahtoista hymähtelyä tai joita on pahimmillaan vaikea ymmärtää.
Kielitaito ei koskaan tule valmiiksi
Vaikka osaisimme tuottaa sujuvaa ja selkeää kieltä, kielitaitomme ei kuitenkaan koskaan tule valmiiksi. Normit muuttuvat koko ajan, kieleen tulee uusia sanoja ja käyttöyhteydet lisääntyvät. Kielenkäyttäjien on sopeuduttava erilaisiin käyttötilanteisiin ja opeteltava tuottamaan kuhunkin tekstilajiin sopivaa tekstiä. Blogipostauksella, sähköpostiviestillä ja erikoisalan artikkelilla on erilaiset kohderyhmät, eikä samaa tekstiä voi käyttää niissä kaikissa.
Kielitaito ei siis tule valmiiksi siksi, ettei kielikään tule. Kieli muuttuu ja kehittyy jatkuvasti, mikä on hienoa. Kehittyminen osoittaa, että kieli elää ja on tarpeeksi joustava muuttuakseen. Muutokset, normien löysennykset ja uudet sanat ärsyttävät aina osaa kielenkäyttäjistä. Kieli on kuitenkin aina muuttunut, ja sitä on aina täydennetty lainasanoilla. Muutos on edellytys sille, että kieli kykenee elämään ajassa käyttäjiensä kanssa eikä kuihdu pois.
Mitä vieraat kielet opettivat minulle suomen kielestä?
Tunnustus: Ajattelin joskus, että suomi on tylsä kieli, jolla ei pysty ilmaisemaan itseään yhtä hyvin kuin englanniksi. Olen aina ollut kiinnostunut kielistä, nuorena nimenomaan vieraista kielistä. Opiskelin kaikkea, mitä eteen tuli: englantia, saksaa, ruotsia, ranskaa, italiaa, espanjaa ja jopa latinaa. Niistä englantia, saksaa, italiaa ja latinaa luin myös yliopistossa.
Yliopistoaikoina kiinnostuin kääntämisestä, osasinhan hyvin niitä vieraita kieliä. Vasta silloin, joskus kääntämisen opiskelun ja työelämän välimaastossa tajusin jotain todella tärkeää. Kun kääntää (=suomentaa!), suomi on se tärkeämpi kieli. Tietenkin pitää ymmärtää lähdekieltä, mutta vaikka sitä tajuaisi kuinka hyvin, sillä ei ole väliä, ellei osaa sanoa samaa suomeksi.
Otetaan esimerkiksi tv-tekstitykset. Olet varmaan joskus huomannut, että tekstityksessä on jotain vikaa. En nyt tarkoita satunnaisia kirjoitusvirheitä tai käännöslajin rajoitteisiin liittyviä seikkoja. Tiesitkö, että ruutuun mahtuu vain kaksi riviä ja enintään 42 merkkiä per rivi, välilyönnit mukaan lukien? Sen takia käännöstä pitää tiivistää ja valita mukaan vain olennainen.
Tarkoitan virheillä sellaisia omituisia ilmauksia, jotka kuulostavat vierailta. Ongelma ei yleensä ole se, ettei ohjelman kääntäjä osaa englantia, vaikka olen sellaistakin nähnyt. Pikemminkin ongelma on se, että asialla on kokematon tekijä, joka ei ole vielä oivaltanut, että kääntäessä tärkeämpää on osata sitä kieltä, johon kääntää. Vaikka osaisi puhua ”täydellistä” englantia, se ei tarkoita, että osaa sanoa saman luontevasti suomeksi.
Minulle oivallus suomen kielen tärkeydestä tuli siis vieraiden kielten kautta. Minun piti käydä aika kaukana ymmärtääkseni, miten kaunis, vaikuttava ja ilmaisukykyinen suomen kieli on.
Äidinkieli on identiteetin osa
Olen elävä esimerkki siitä, että koskaan ei ole myöhäistä rakastua suomen kieleen. Vaikka emme olisikaan kääntäjiä, äidinkieli on meille silti äärimmäisen tärkeä. Se on kieli, jolla englannin viehätyksestä huolimatta pystymme viestimään parhaiten. Se on identiteettimme osa.
Kun kehittää kielitaitoaan ja antaa kielen kehittyä, äidinkielellä voi tehdä mitä vain. Sillä voi ilmaista itseään luontevasti, kirjoittaa hyödyllisiä ja lukijaa auttavia blogipostauksia, näpytellä pikaisia emojien kuvittamia WhatsApp-viestejä, pitää koukuttavia podcasteja, luoda brändiä ja rakentaa imagoa.
Vastaa