Kolmen suosikkibloggaajan näkökulma kielioppiin: onko sillä väliä?

Kysyin kolmelta suositulta bloggaajalta, mitä mieltä he ovat kieliopin merkityksestä bloggaamisessa. Aihe on minusta äärimmäisen mielenkiintoinen, ja bloggaajilla oli todella hyviä ajatuksia tästä. Sen lisäksi kysyin heiltä parhaita kielioppi- ja kirjoitusvinkkejä, joten luvassa on myös konkreettisia neuvoja alansa huipuilta.

Olen seurannut kaikkia näitä blogeja vuosikausia, ja valitsin ne ihan tarkoituksella tätä haastattelua varten, koska sisällön lisäksi niissä ovat kielioppipalikat kohdillaan. Suurkiitos, että ehditte osallistua!

Haastattelemani bloggaajat ovat:

• MouMou-blogin Iina Moukola, joka on Suomen ensimmäisiä ammattibloggaajia. Iina yhdistää kiinnostavasti tyylijutut arjesta ja perhe-elämästä kertoviin postauksiin. Välillä blogissa vilahtaa ihana Finski-kissa, oma suosikkini!
• Tommi Koivisto, jonka Isyyspakkaus on Suomen suosituin isän näkökulmasta kirjoitettu perheblogi. Perhe- ja kotijuttujen lisäksi blogissa käsitellään paljon ruokaa, onhan perheen Rouva tunnettu ruokatoimittaja Satu Koivisto, jonka blogiin kannattaa siihenkin tutustua.
• Laura Tirkkonen on viestinnän ja markkinoinnin ammattilainen, jonka Homevialaura-blogin pariin on ihana rauhoittua lukemaan perhe-elämästä, yrittäjyydestä sekä ihanista sisustus- ja järjestysjutuista.

Millainen merkitys blogin kieliasulla on sinulle bloggaajana?

Laura: Minulle henkilökohtaisesti blogin teksti ja kieliasu tuntuvat todella tärkeiltä, koska arvostan itse lukijana hyvää tekstiä ja kaikista mieluiten luen kirjoitettuna kirjakieltä. Eikä se tarkoita, että kielen pitäisi olla jäykkää!

Kieli voi oikeaoppisenakin olla hauskuuttavaa, oivaltavaa ja kepeää.

Itse vain koen puhekielen kirjoitettuna jotenkin ”vääränä” ja esimerkiksi maneerit saattavat häiritä lukukokemusta. Viestintätaustani takia kirjoittaminen tulee selkärangasta, mutta tiedostan myös tekeväni virheitä. Liikaa täydellisyyttä ei tässäkään asiassa minusta kannata tavoitella tai jää kaikki sisällöt julkaisematta. ;)

Iina: Kielioppi on bloggaajana itselleni tärkeä osa blogin sisältöä.

Luen paljon muiden blogeja ja huomaan kyllä, jos uudessa blogilöydöksessä kielioppi ontuu.

Silloin en enää palaa sinne. Haluan keskittyä itse tekstiin enkä bongailemaan virheitä. Muutama satunnainen ei toki haittaa, mutta jos ihan tavallisetkin yhdyssanat tai välimerkit ovat koko ajan hakusessa, en pysty keskittymään blogiin.

Omassa blogissani pyrin mahdollisimman laadukkaaseen tekstiin, mutta huomaan kyllä, että äitiyden myötä virheet lisääntyvät koko ajan, kun keskittyminen kärsii. Päivämäärät ja muutenkin ajanmääreet ovat heikko kohtani ja elänkin usein ”väärässä kuussa”. Saan hävettävän usein kommentteja siitä, että viittaan esimerkiksi arvonnassa väärään kuukauteen tai muussa tekstissä aivan väärään vuodenaikaan. Hajamielisyys on selkeästi uusi paheeni!

Koen, että omat virheeni ovat enemmänkin ajatuspieruja kuin varsinaisia kielioppivirheitä, vaikka toki niitäkin löytyy. Tietyt sanat joudun googlaamaan joka kerta, kun aion käyttää niitä. Opiskelin aikanaan ilmaisutaidon lukiossa ja haalin siellä lukujärjestykseeni kaikki luovan kirjoittamisen ja äidinkielen kurssit, mitä vaan oli tarjolla, joten aihe on lähellä sydäntäni. Siksi kieliopin rapistuminen harmittaa erityisen paljon.

Tommi:

Kieliasulla on minulle tärkeä merkitys – sekä omissa teksteissäni että muiden tuottamissa teksteissä.

Kun kieliasu on hyvää ja teksti soljuu luontevasti eteenpäin, lukeminen on helppoa eikä synny väärinkäsityksiä. En voi sille mitään, mutta jos kieli on huonoa, huomioni saattaa keskittyä vain siihen ja tekstin sisältö mennä täysin ohi.

Pelkästään pilkkujen puuttuminen tai yhdyssanojen kirjoittaminen erikseen saattaa tehdä tekstistä niin epäselvää, että se on luettava useamman kerran, että saa selvää, mitä siinä oikeastaan sanotaankaan.

En tietenkään tarkoita, että omatkaan tekstini olisivat täydellisiä, varsinkin kun julkaisen niitä joskus kiireessä/myöhään/sadan muun asian keskellä. Joskus luen julkaisemani tekstin vasta myöhemmin uudelleen ja huomaan monta noloa virhettä vasta, kun postaus on ollut livenä jo pidempään. Näppäilyvirheitä tulee kaikille, ja pilkkuja korjailen usein moneen kertaan jälkikäteenkin, mutta periaatteessa hyvä kieliasu tulee itseltäni automaattisesti ilman sen kummempaa pinnistelyä.

Blogiteksteissäni käytän pääosin kirja- tai yleiskieltä. Oma puheeni on keskisuomalaista, eli ei kovin murteellista, joten en joudu erityisesti välttelemään murteellisten sanojen käyttöä. Itseeni viittaan sanalla ”minä”, en ”mä”, paitsi kommenteissa, jotka kirjoitan puhekielisemmin. Puhekielisyys tai murteella kirjoittaminen voi olla myös harkittu tehokeino, mutta itselleni se ei ole luontevaa, ja varsinkin murteella kirjoitettuja tekstejä on raskasta lukea. Yksittäiset sanat ja fraasit voivat olla tarkoituksella puhekielisiä, ja jos tekstejäni analysoisi tarkemmin, sieltä varmaan löytyisi myös puhekielestä teksteihin uivia anglismeja ja svetisismejä. Blogiteksteissä ne eivät kuitenkaan haittaa.

Hyvä kieliasu antaa kirjoittajasta ammattimaisemman kuvan.

Kieliasuun kannattaa siis panostaa, mutta riippuu varmasti blogin profiilista ja sisällöstä, miten tärkeää se on. Jos blogin pääasia on upeat kuvat, kankean kielen voi antaa anteeksi, mutta jos blogin on tarkoitus painottua nimenomaan tekstiin ja asiasisältöön, myös kieliasun tulee olla hyvä.

 

Onko sinulla hyviä vinkkejä kielioppi- ja kirjoitustaidon ylläpitämiseen?

Tommi: Jaa-a, eipä siinä kai ole muuta taikaa kuin kirjoittaa paljon ja tarkistaa oikeinkirjoitusasiat eri lähteistä. Paras oma lähteeni on vaimoni, joka työskentelee toimittajana. Luemme toistemme tekstit ja toimimme toistemme oikeinkirjoitusreferensseinä ja kielipoliiseina. Joskus pohdimme yhdessä jotain oikeinkirjoitusasiaa.

Kinkkiset yhdyssanat käyn googlaamassa, ja usein päädyn oikeinkirjoitusartikkeleihin Kotimaisten kielten keskuksen (kotus.fi) sivustoille. Valitettavasti kirjojen lukeminen on jäänyt, ja olen siirtynyt täysin äänikirjojen pariin.

Viimeisimmän kielenhuoltokurssini olen käynyt yliopistossa 20 vuotta sitten. En ole kokenut kielenhuoltokursseja tarpeellisiksi, mutta ei niistä varmasti haittaakaan olisi. 20 vuoden aikana oikeakielisyys on muuttunut joustavammaksi, esim. 20 vuotta sitten ei missään tapauksessa saanut käyttää ”löytyä”-verbiä tarkoittamaan, että jokin asia on jossain.

Laura: Sinun Instagram-tilisi! Luen aika paljon ja kirjahyllyssäni on kielenhuollon teos, mutta sitä tulee tällä hetkellä selattua harvoin, vaikka kertaus tekisi varmasti hyvää. Epävarmassa tilanteessa käytän usein kieliasun Googlen kautta.

Iina: Kyllä, vinkkejä löytyy!

Vaikka rakastan äänikirjoja, pyrin lukemaan myös kirjoitettua tekstiä, sillä lukemalla kielioppi alkaa tarttua. Joskus oikein pysähdyn jonkin lauseen tai sanan kohdalle ja painan sen mieleeni, jotta muistaisin sen myöhemmin ja voisin käyttää sitä omassa tekstissäni.

Esimerkiksi ylppäreihin opettelin sanan ”asemesta”, joka siis tarkoittaa ”jonkin sijaan”. Sitä päätin sitten jo etukäteen käyttää esseessäni, vaikka en koskaan käyttäisi tuollaista vanhahtavaa sanaa puhuessani.

Kielenhuoltokurssilla en ole lukion jälkeen käynyt, mutta seuraan Pilkunviilaamoa Instassa ja teen siellä kaikki tehtävät tunnollisesti. Tämä ei ole maksettu mainos! ;)

Oletko saanut lukijoilta palautetta blogisi kieliasusta?

Laura: Olen saanut.

Lukijat ovat lukuisia kertoja kiitelleet selkeää ja oikeakielistä tekstiä, mikä on tuntunut mieluisalta.

Tommi: Olen kyllä. Yleensä kiittelevää, mistä olin alussa hyvin yllättynyt, koska en ajatellut, että kieliasu olisi asia, jota kukaan kommentoisi ainakaan positiivisessa mielessä. Joskus joku on käynyt lällättelemässä jostain kirjoitusvirheestä. Joskus joku on yrittänyt kertoa, että käytän väärin yhdysmerkkiä (esim. Tallinnan-matka), mutta olen päässyt oikaisemaan kommentoijaa. Joskus resepteissä joku on ollut ärsyyntynyt tavastani kirjoittaa jostain raaka-aineesta väärässä sijamuodossa. Olen jo unohtanut mikä se oli, mutta se taisi olla jotain sen tyylistä, että kirjoitin ”1 kg perunaa”, kun lukija haluaisi reseptissä lukevan ”1 kg perunoita”.

Iina: Sen verran kyllä, että juurikin noita ajatusvirheitä korjataan välillä kommenttiboksissa. Pari kertaa joku on myös huomauttanut jostakin käyttämästäni murresanasta (raaskia-raskia esimerkiksi), mutta niihin puututaan todella harvoin. Meillä on perheessä käytössä hauskoja epäsanoja ja sanaväännöksiä, mutta pyrin välttämään niitä blogissa, jotta lukijat eivät hämmenny. Poikani yöpuku on esimerkiksi ”unipupu” ja auton takakontti ”perärontti”. Tervetuloa vaan meille kahville ja hämmentymään! :D

 

Tuottaako jokin kielioppiasia sinulle erityisen paljon harmaita hiuksia?

Iina: Eniten ehkäpä satunnaisten sanojen tai sanontojen oikeinkirjoitus. Uutena hämmennyksen aiheenani ovat suomen ja englannin kielioppierot. Joudun työssäni kirjoittamaan molemmilla kielillä ja joskus sekoilen ihan urakalla esimerkiksi pilkkujen paikoissa virallisissa sähköposteissa. Samoin desimaalipisteet ja -pilkut tuottavat nykyään harmaita hiuksia, kun yliopistoaikoina ne olivat ihan selkeä juttu. Muistaakseni Suomessa on desimaalipilkku, mutta englannissa piste. Mene ja tiedä tuota, googlaan sen kuitenkin joka kerta.

Lue myös: Karsi tekstistäsi anglismit

Tommi: On tietyt sanaparit, joista tarkastan joka kerta, kirjoitetaanko ne yhteen vai erikseen. Esim. Lukuun ottamatta, nimenomaan. Joskus pohdin pitkään, taipuuko verbi yksikössä vai monikossa, mutta nyt ei ole yhtään esimerkkiä mielessä… Lainasanojen taivutus on toisinaan ongelmallista. Yhdysmerkkien ja välilyöntien käyttöä pitää joskus pohtia, kun yhdyssanassa on sanaliittoja ja lainasanoja tai yhdyssanan osana on toinen yhdyssana :D Näitä tulee eteen erityisesti reseptien otsikoissa.

Ehkä suurimmat ongelmat tulevat eteen, kun yritän kirjoittaa työasioista suomeksi ja suurinta osaa sanastosta ei ole joko käännetty lainkaan suomeksi tai sanasto ei ole vakiintunut. Kyseiset postaukset ovatkin sitten aikamoista finglishiä :D

Yksi osa-alue, jolla varmasti olisi huoltamista, on kapulakielen käyttö. En kyllä stressaa asiasta, mutta konsulttiaikojeni perintönä käytän nykyisin teksteissäni hyvin sujuvasti kaikenlaisia ”puitteissa”, ”lähtökohtaisesti”, ”pääsääntöisesti” yms. konsulttitermejä.

Lue myös: Erot suomen ja englannin pilkutuksessa

Laura: Ei varmaankaan mikään tietty kielioppiasia ylitse muiden, mutta sen tiedostan, että tosiaan täydellistä kieleni ei ole. Teen virheitä, olen välillä sokea typoille ja käytän Googlea tarkistamiseen. Usein sentään tiedän, mitä en tiedä, niin se jo helpottaa.

 

Mikä on paras kielioppineuvo, jonka olet saanut?

Laura: En tiedä, onko tämä nyt paras, mutta ainakin se, että sydämeen ei mahdu kahta ämmää. :D

Tommi: Hmm, ei ehkä varsinaisesti kielioppineuvo vaan tyyliseikka, mutta muotisanoja ja fraaseja kannattaa käyttää harkiten. Ensinnäkin ne voivat ärsyttää lukijaa (esim. Itse en voi sietää sanan ”jäätävä” käyttöä, ellei kyseessä ole ole oikeasti asia, joka jäädyttää), ja ne voivat jo muutaman vuoden päästä kuulostaa hassuilta. Koska aika. (Heh.)

Iina: Jos tuntuu siltä, että siihen voisi laittaa pilkun, kannattaa laittaa siihen pilkku. Olen hullu pilkuttajanainen, joka satuilee pitkiä ja rönsyileviä lauseita. Markkinointityössäni olen tietoisesti viime vuosina opetellut pätkimään lauseitani ja yksinkertaistamaan niiden sisältöjä, mutta jos kirjoitan ns. vapaasti, luon kamalia lausehirviöitä.

***

Kiitos vielä bloggaajille, että jaoitte ajatuksianne!

Mitä mieltä sinä olet? Onko blogin kieliasulla merkitystä? Kiinnitätkö siihen lukijana huomiota?